, ,

Soinin vaikea asema ja ps-puolueen kaksijakoisuus (Antti Koskela)

Antti Koskela pohtii blogissaan Timo Soinin vaikeaa asemaa sekä ps-puolueen syntytaustaa ja kaksijakoisuutta tänään.  Pari irtokommenttia: Koskela sanoo: ”SMP syntyi keskustapuolueesta nimenomaan köyhemmän maaseudun väestönosan kannattamana”. – Miksi maaseudun köyhemmän väestön kannattamana? Silloinen SKDL, Keskustapuolue (maalaisliitto), demarit, ay-liike, Mauno Koivisto ja muut hylkäsivät ja unohtivat maaseudun köyhemmän väestön. Oli ymmärrettävää ja milteipä hyvä että tyhjiöön…

Antti Koskela pohtii blogissaan Timo Soinin vaikeaa asemaa sekä ps-puolueen syntytaustaa ja kaksijakoisuutta tänään.  Pari irtokommenttia:

Koskela sanoo: ”SMP syntyi keskustapuolueesta nimenomaan köyhemmän maaseudun väestönosan kannattamana”.

– Miksi maaseudun köyhemmän väestön kannattamana? Silloinen SKDL, Keskustapuolue (maalaisliitto), demarit, ay-liike, Mauno Koivisto ja muut hylkäsivät ja unohtivat maaseudun köyhemmän väestön. Oli ymmärrettävää ja milteipä hyvä että tyhjiöön syntyi edes silloinen SMP. SMP edusti silloisissa oloissa ainoaa toivoa hylätylle ja väheksytylle maaseudun köyhemmälle väestölle (mm. Lea Mäkipää edustanee tänäkin päivänä tuota hyvyyttä). Silloisen SMP:n leimaaminen populismiksi ja arvokonservatismiksi on tässä mielessä väärin ja loukkaavaa.

Koskela toistelee ”Timo Soinin henkilökohtaista suosiota”. Tuohon suosioon minä en pohjimmiltaan usko. Ainakin tuo ”suosio” on ollut ja on huteralla pohjalla, jos pohjaa lainkaan. Timo Soinilta on kautta aikain puuttunut syvällisempi, teoreettisempi, tieteellisempi, älyllisempi kyky hahmottaa nykymaailman ja politiikan kehityskuvia. Pelkkää tilannekohtaista huutelua. Minulle tuollainen satunnaishuutelu ei edusta pienintäkään poliittista johtajuutta.

Sattumoisin luin Olli Immosen kirjoitelman (16.7.) globaalikapitalismista. Immosella on Soiniin verrattuna systemaattisempaa nykytilaan johtaneen kehityksen analyysiä, eikä kaikilta osin kovin huonoakaan. Mutta vikaan Immonen menee juuttuessaan vanhakantaisiin ”kansan” ja ”valtion” käsitteisiin ja vielä enemmän vikaan julistaessaan että ”ei pidä antaa armoa…”. Immosella ei ole kykyä nähdä erilaisten paikallisuuksien, elämäntapojen tai kulttuurien vuorovaikutuksen myönteisyyttä ja alati kehkeytyvien uussynteesien luonnollisuutta. Myös Suomen ’kansa’ on syntynyt eri suuntiin haarautuvien vuorovaikutuksien kautta ja jatkaa tätä uusrenessanssiaan koko ajan. Immonen takertuu, käpertyy ja alkaa heiluttaa armotonta ruoskaa. Pelkkä moraalinen tai juridisluonteinen Immosen moittiminen tuskin riittää, pikemminkin se synnyttää puolustusreaktion. Olli Immosen ajattelusta pitää tehdä tieteellis- ja teoreettisluonteista kritiikkiä, käydä tieteellistä keskustelua hänen analyysistään ja päätelmistään.

Antti Koskela: Soinin vaikea asema

Tags:

Jätä kommentti